* UKK    * Etsi

Tänään on 24.09.2018 09:48





Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 36 viesti√§ ]  Mene sivulle 1, 2  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Omat / omaisten tapaturmat
ViestiL√§hetetty: 14.02.2007 15:24 
Poissa
Palstanhenki
Palstanhenki
Avatar

Liittynyt: 12.10.2004 16:47
Viestit: 477
Paikkakunta: Helsinki
Mä haluisin, et täällä voisi keskustella onnettomuuksista ja parantumisesta siitä.

Mä kerron pikkasen mitä tapahtu meidän perheelle 19.1.2007.
Isäni joutui työtapaturmaan. Isälle tuli kumpaakin jalkaan avomurtuma/avomurtumia. Sääriluut meni onneks ei menny pahemmin.
Nyt isä on kotona pyörätuolin ja muitten apuvälineitten kanssa. 6viikoa leikkauksesta isä pystyy kannattamaan painoa lievemmällä jalalla. Mun muistaakseni.
Isälle tehtiin ihonsiirto ja sit häneltä jouduttiin verisuonet ja hermot kursimaan kasaan. Ja pahemmassa jalassa on vielä rautakehikko.

Pikku hiljaa.

_________________
elokin perhe-elämä

Mie -84, mies -79 ja Piiperöpaapero -04
Muistoissa; Sebi 21.5.2007-1.8.2009


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 14.02.2007 16:14 
Poissa
Rouvasenkeli
Rouvasenkeli
Avatar

Liittynyt: 30.10.2006 12:46
Viestit: 289
Paikkakunta: Ylöjärvi
Mun veli ajoi noin neljä vuotta sitten mopolla rekan perään. Hän nosti vasemman käden kasvojen eteen refleksiomaisesti, sillä seurauksella että käsi meni aivan tuusan nuuskaksi, mutta pää säily ehjänä. Oli hänellä siis kypäräkin, mutta palomiehet jotka kävi mopon repimässä rekan alta, sanoivat ettei kypärä oli kestänyt suoraa iskua rekkaan. Eli jos ei olis nostanut kättä eteen, olis hengen lähtö ollut lähellä. Vauhtia oli se sallitut. Rekka oli pysäköitynä väärään paikkaan. Samassa rytäkässä meni toinen polvi rikki, ja sääreen tuli avohaavat. Taysissa sanottiin kädestä, että se täytyy laittaa pysyvästi kyynärpäästä 90 asteen kulmaan, eli kädellä ei olisi tehty yhtään mitään. No, käsikirurgit oli tutkaillut kuvia ja todenneet, että lähdetään koittaa miten käy leikkauksessa. Onnistumisprosentti oli jotain 5% luokkaa. Mutta niin kävi, että käsi toimii tänä päivänä melkein täydellisesti. Ei se aivan suoristu loppuun asti, 5 astetta jää vajaaksi. Käsi on kyllä täynnä levyjä, ruuveja ja nauloja, mutta ne eivät haittaa elämää. Polvelle ei koskaan tehty mitään, ja sen kanssa on ongelmia kun pitäis nousta kyykystä ylös.
Voin sanoa, että pelko toisen puolesta oli aivan järkyttävä. Vielä neljä vuotta onnettomuuden jälkeenkin, välillä pysähtyy miettiin miten olis voinut käydä..

Elomorsian: Kyllä teilläkin kaikki asiat järjestyy. Se vie vaan aikaa. Jos tuntuu oikein pahalta, niin kannattaa mennä juttelemaan ammattiauttajan kanssa. Meille ei sitä mahdollisuutta tarjottu, ja minä sairastuinkin masennukseen osittain tämän seurauksesta, mutta kun asiasta sai puhua, niin kyllä se helpotti.

_________________

Ja saitko tältä elämältä mitä halusit, kaiken jälkeen? Sain
Ja mitä halusitkaan? Kutsua itseäni rakastetuksi, tuntea itseni rakastetuksi tässä maailmassa


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 14.02.2007 16:27 
Poissa
Palstanhenki
Palstanhenki
Avatar

Liittynyt: 12.10.2004 16:47
Viestit: 477
Paikkakunta: Helsinki
Ska: Kyll ne ekat päivät oli kauheita, mut nistä selvittiin. Sain nukahtamislääkkeitä muutamana ehtoona. Onneksi kaikki näyttää jo valoisammalta. Kiitos lohdutuksista :kiss:
Onneksi sun veljes pystyy viettää normaalia elämään :hug: Muistaako sun veljesi tapahtumat hyvin? Mun isä muistaa mikä on hyvä.

_________________
elokin perhe-elämä

Mie -84, mies -79 ja Piiperöpaapero -04
Muistoissa; Sebi 21.5.2007-1.8.2009


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 14.02.2007 16:39 
Poissa
Rouvasenkeli
Rouvasenkeli
Avatar

Liittynyt: 30.10.2006 12:46
Viestit: 289
Paikkakunta: Ylöjärvi
Veljellä on muutama ensimmäinen päivä onnettumuuden jälkeen aika pimeetä ja harmaata. Jälkeenpäin se on kysellyt, että kukakohan sitä on oikeen käynyt katsomassa, kun hän muistaa vaan ne suklaat... Siitä onnettomuudesta itsessään hän ei hirveästi muista. Tapahtumat ennen kyllä, mutta törmäyksen jälkeen ei juuri mitään.

_________________

Ja saitko tältä elämältä mitä halusit, kaiken jälkeen? Sain
Ja mitä halusitkaan? Kutsua itseäni rakastetuksi, tuntea itseni rakastetuksi tässä maailmassa


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 14.02.2007 17:37 
Poissa
Ylienkeli
Ylienkeli
Avatar

Liittynyt: 03.02.2005 19:33
Viestit: 1218
Paikkakunta: Ylöjärvi
Tää on pitkä tarina mitä nyt kirjotan, ja vanhakin..joku ehkä joskus mun päikystä lukenut.

Mun veljeni joka on syntynyt -92 kaatui kotona selälleen kesken leikkiensä 7kk iässä. Tunnin verran oli yhtä huuttoa kunnes porukat soitti lääkärille joka käski tuoda pojan heti näytille. Sieltä matka jatkui tampereelle taysiin.
Siellä tehtiin pitkä lista tutkimuksia ja veli siirrettiin lasten teho-osastolle. Lääkärit sanoivat että jos olisitte tulleet tunninkin myöhässä tätä lasta ei enää olisi.

Pari päivää tutkimusten teon jälkeen selvisi että veljelläni on aivokuume. Tarkoittaen sitä että, hänen aivojensa paine nousi yli 20kg, normaali on kai siinä 6kg paikkeilla. eli aivot eivät mahtuneet enää pääkallon sisälle. Päähän hänelle porattiin reikä aivopaine anturia varten ja että paine laskisi.
Parhaillaan muistelen äitini laskeneen että 7kk ikäisessä pojassa oli 22 erillaista anturia ja neulaa ympäri kehoa. Veljeni laitettiin narkoosiin, eli keinotekoiseen koomaan, kuukaudeksi.

porukat oli vuorotellen sairaalassa yli 2kk. teho-osasto ajalta muistan äidin laihtuneen yli 15kg. Muistan kerran käyneeni tuolla osastolla. Huoneessa oli kuusi potilasta, joista tuolla käynnilläni yksi kuoli. oli aika rankkaa vanhemmille istua pojan vieressä joka taisteli elämästä, kun ympärillä toiset vain kuolivat.

sairaalassa oloa oli miltei 3kk, asteittan siirryttiin normaalille osastolle, josta lopulta kotiuduttiin.
Veljeni oli sairaala aikana halvaantunut oikealta puolelta. epileptikko, autistinen, Sokea, kuuro, mykkä ja liikuntakyvytön. eli hän periaatteessa palautui takaisin vastasyntyneen tasolle.

Kyseiset diagnoosit teki kolme eri huippulääkäriä ympäri suomen. jokainen sanoen että mitään edistystä ei ole luvassa.

Vuoden sisällä kuitenkin tapahtui monia asioita.
veljeni lääkitys epilepsiaan vaihdettiin, samalla punakynä viivasi autismin ylitse.
korvien putkittaminen, teki veljestäni taas kuulevan.
100 prosenttisesti sokeaksi sanottu veljeni sai näkökykynsä takaisin, kohtalaisena. tätä nykyä hän tarvisi silmälasit.
Puhe tuli pikku hiljaa, te ette ehkä ihan heti tajua mitä hän sanoo mutta voin luvata että alle puolessa tunnissa häntä alkaa ymmärtämään. esim. puheterapia on pupeteppapia. okei, toi on aika hankala esimerkki. Veljelläni on vaikea puhehäiriö, hän sekoittaa muutamien konsonanntejen paikkoja eikä esim osaa sanoa G:tä H:ta jne..
Hän on kuitenkin innokas laulaja ja laulaa mielellään karaokea ja sen tekee todella hyvin!

Liikunta kyky on normaali, oikean puolen halvauksen huomaa hänen kävellessään, sillä se puoli on hieman hitaampi.
Epilepsia lääkitystä ei ole ollut moneen vuoteen, mikä ei kuitenkaan tarkoita että sitä ei enää olisi.

veljeni on aivovammainen. Hänen kehityksensä on tällä hetkellä kai 4 vuotiaan tasolla. tuskin koskaan hän tulee olemaan yli 10 vuotiaan tasolla.
Hän käy kehitysvammaisten koulua, ja päättää peruskoulun vuoden päästä jatkaen jatkokoulutukseen.

Veljeni on tällä hetkell miltei 15 vuotias. takana on siis monta rankkaa vuotta mutta myös hyvää vuotta.

jos joutuisin joskus tilanteeseen jossa raskaana ollessani saan tietää että lapseni on kehitysvammainen, valitettavasti en sitä raskautta jatkaisi.
kokemus kertoo paljon, mä en ole tarpeaksi vahva elämään sellaista elämää mitä kehitysvammaisen lapsen kanssa pitää elää. se on rankkaa, joten kaikki kunnioitus vanhemmilleni.

veljeni on yhtä rakas kuin kaikki muutkin sisarukseni, en edes osaa kuvitella elämää ilman häntä.


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 14.02.2007 17:38 
Poissa
Palstanhenki
Palstanhenki

Liittynyt: 25.10.2005 16:46
Viestit: 1889
elomorsian-2005 :hug: Kyllä kaikki vielä hyvin menee. Usko pois.

Ska :hug: Sun veljellä oli onni onnettomuudessa mukana! Onneksi!

Cordelia :hug: Sun veli on ns. tehnyt mahdottomasta mahdollisen, ja edennyt todella hienosti!


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 14.02.2007 18:36 
Poissa
Ritari
Ritari
Avatar

Liittynyt: 15.04.2006 09:13
Viestit: 106
Tämä ketju on hieno juttu jossa voi jakaa oman tarinansa.

Ajattelin liittää mukaan omani.

Isäni lähti ihan tavalliselle työkeikalle erikoiskuljetuksen liikenteenohjajaksi 25.7.2001. Edellisenä päivänä juuri juttelin isäni kanssa, kuinka olisi mukavaa lähteä hänen mukaansa katselemaan sitä puuhaa. Itse olin kesätöissä kuljetusfirmassa, joka myöskin hoisi vastaavanlaisia tehtäviä normaalin kuljetusyhtiön tehtävien lisäksi. Olin itsekkin ajatellut ajaa rekkakortin ja suorittaa erikoiskuljetuksen liikenteenohjaajaluvan. Ainoa asia, joka esti minua lähtemästä oli huominen työpäivä, johon en olisi kerinnyt aivan aamusta alkaen, jos olisin isän mukaan lähtenyt. Toivotin siis vain hyvää keikkaa!

Suoritin loput päivän työt valmiiksi ja siirryin viettämään mukavaa kesäpäivää. Kävimme serkun kanssa melomassa ja sain koeajaa uuden Audi A6:sen. Illemmalla lähdin Majamin kanssa heidän mökilleen viettämään iltaa, olimme seurustelleet tasan 9 kuukautta ja yhden päivän! Jossain vaiheessa iltaa äiti soitti ja kehotti minua tulemaan käymään kotona, kuulostaen samalla "omituiselta". Mietin, että mikähän sielläkin mahtaa olla nyt hätänä. Lähdin kuitenkin käymään kotona. Kotipihassa oli sama Audi odottamassa, jonka olimme koeajaneet serkun kanssa.

Kun pääsin sisälle, näin äidin lisäksi tätini ja serkkuni. Kun pääsin istumaan, äiti kertoi, että isä oli kuollut liikenneonnettomuudessa vähän aikaa sitten...

Isä oli työssään jäänyt takaa tullen henkilöauton yliajamaksi. Hän oli juuri päästänyt pysäytetyn liikenteen takaisin käyntiin ja siirtynyt ojan puolelle jatkamaan matkaansa omalle autolleen, kun sairauskohtauksen saaneen henkilön kuljettama auto ajautui hänen ylitseen. Paikalle hälytetty MediHeli kuljetti isän TYKS:iin, jossa hän menehtyi vain vähänaikaa saapumisen jälkeen.

Tuo oli minulle kova paikka. Mielessä pyöri vain, että jos olisin ollut mukana, olisin voinut varoittaa häntä... Ajan kuluessa olen kuitenkin ymmärtänyt asian, ja oppinut elämään sen kanssa. Onnettomuuksia tapahtuu, kaikella on aikansa... Tässä samalla haluaisin myös kiittää Majamia, joka on ollut tukenani aina. Hän on jaksanut ymmärtää ja huolehtia, silloin kuin minusta ei ole ollut pitämään itsestäni huolta. Ilman häntä en olisi selvinnyt seuraavista suruista ja koettelemuksista (äiti nukkui pois 2003 pitkän sairauden uuvuttamana, samassa syssyssä monta muuta läheisen ihmisen menetystä).

Kai yritän kertoa, että kun on joku, joka rakastaa, mikään este ei ole liian suuri ylitettäväksi, arvostakaa ja huolehtikaa toisistanne, niin elämä on elämisen arvoista!


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 14.02.2007 21:19 
Poissa
Palstanhenki
Palstanhenki
Avatar

Liittynyt: 12.10.2004 16:47
Viestit: 477
Paikkakunta: Helsinki
Ska: Jos sun veljesi on herkkä sit se on hyvä, ettei muista.
Cordelia: Onneksi sun vanehemmat vievät ajoissa. Mäkin kans tiedän miltä tuntuu elättää vammaista lasta. Mun pikkuveljellä on kans vamma. Mut vammaset ihmiset on hellyyttäviä ja paljon persoonallisempia, ku tavalliset ihmiset.
LiinuEmilia: Onpas sulle sattunut tumpelo lääkäri :x Mun kin isäni siis on rautaisempi, ku koskaan :D
Pakastejello: Onneksi sun vanhemmat pääsivät takas yhteen..taivaassa tosin..Otan osaa suruusi.
Mä ajattelin nyt perustaa tälläsen, kun tosiaan tosta tulee kohta 1kk. Ja halusin jakaa tän teidän kans niinku tekin voitte jakaa surunne mun kanssa /meidän kanssa.

_________________
elokin perhe-elämä

Mie -84, mies -79 ja Piiperöpaapero -04
Muistoissa; Sebi 21.5.2007-1.8.2009


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 14.02.2007 22:31 
Poissa
Ritari
Ritari
Avatar

Liittynyt: 15.04.2006 09:13
Viestit: 106
Tää on kyllä ihan loistava idea!

Tiedän, että jos on vaikeita asioita takana, niiden jakaminen ja niistä puhuminen helpottaa. Toivottavasti tästä on apua... :)


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 14.02.2007 22:33 
Poissa
Arkkienkeli
Arkkienkeli
Avatar

Liittynyt: 16.01.2006 13:36
Viestit: 400
Jaksamisia vaan kaikille.
Meidän perheessä ei nyt ole mitään noin kauheita tapahtunut mitä muilla, mutta tunteet on pinnassa tällä hetkellä kun veljeä lyötiin kaukalopallo-ottelussa tahallisesti päähän (oli kypärä) ja siitä sitten puhkesi epilepsia. Se on 20 vuotiaalle kova paikka,1 vuoden ajokielto miehelle joka rakastaa autolla ajamista ja omistaa auton, urheilu kiellettiin väliaikaisesti mutta se on onneksi nyt jo sallittua. Ja on tosi raskasta vierestä katsoa kun toinen kärsii kun ei voi/halua enää lähtee kavereiden kanssa saunailtaan ryyppäämään eikä esim. katsomaan tyttöystävää autolla vaan kaikkialle pitää jonkun kuskata(oikeasti pieniä asioita mutta tuntuvat tosi suurilta). Onneksi ei käynyt tuon pahempaa vaikka aluksi pelättiin vaikka mitä kun veli oli jonkin aikaa sairaalassa tutkimuksissa.
Katkeruus on tätä miestä kohtaan joka veljeäni löi aika suuri. Varsinkin kun mies ei ole edes pyytänyt anteeksi eikä mitenkään osoittanut ymmärtävänsä tekonsa vakavuutta. Kehtasi väittää ettei ole koskenutkaan vaikka kymmenet ihmiset näkivät tapahtuman.


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 15.02.2007 10:24 
Poissa
Palstanhenki
Palstanhenki
Avatar

Liittynyt: 12.10.2004 16:47
Viestit: 477
Paikkakunta: Helsinki
Pakastejello: Juuh puhuminen helpottaa :)
Maijeli: Oli tuokin jo vakava...√Ąrsytt√§v√§ ihminen, joka ei osaa sanoa anteeksi :auts: Saatikka ymm√§rt√§√§ :x

_________________
elokin perhe-elämä

Mie -84, mies -79 ja Piiperöpaapero -04
Muistoissa; Sebi 21.5.2007-1.8.2009


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 15.02.2007 20:53 
Poissa
Rouva Palstanhenki
Rouva Palstanhenki
Avatar

Liittynyt: 13.06.2005 21:52
Viestit: 879
Paikkakunta: sweet home
Meilläkin on tapahtunut vaikka mitä... Jos vaikka aloitan itsestäni.
Tykkäsin nuorena pelata pesäpalloa kavereiden kanssa, aina koitettiin saada porukkaa kasaan jotta saataisiin jonkinlaiset joukkueet. Kuuluin jossain vaiheessa ala-asteella jo koulun pesäpallojoukkueeseen.. No eni hau eni vei.. Olin 15 vee ja kavereiden kanssa pelaamassa pesistä. Mun joukkue oli ulkokentällä vuorossa. Lyömässä oli tosi hyvä sälli, mutta tällä kertaa hän ei osunut kahteen ekaan lyöntiin lainkaan. Porukat sitten mulle huusi, että "mee Tuizi ihan eteen, tulee varma näpy!" Mä menin. Olin varmaan 5-7 m päässä lyöjästä, jos niinkään kaukana. Syöttäjä syötti ja sälli löi, ja kovaa löikin! Pallo lensi laakana suoraan mun oikeaan silmään. En ehtinyt tekemään mitään tai siis laittamaan räpsää eteen. Kaaduin maahan ja tunsin että nyt sattuu. Porukat huutaa sattuuko.. Avasin silmät ja pelästyin, en nähnyt oikealla mitään! Menin shokkiin. Toiset koitti rauhotella, mut menivät itekin pieneen paniikkiin kun tajusivat etten oikeasti näe mitään. Kaveri sitten heitti mut terveyskeskukseen skootterin kyydissä. Muistan kuinka koko matkan koitin että näenkö silmällä vai en. Mutta en nähnyt. Terveyskeskus ilmoitti heti että äkkiä sairaalaan. Mutta niin kiire ei ollut että ampparin kanssa oisin mennyt. Soitin vanhemmille ja he hakivat ja veivät TYKSiin. Siellä silmä kuvattiin ja kasvot muutenkin. Ja sinne sitten jäin osastolle 2 viikoksi vuodepotilaaksi. Silmä muurautui kiinni ja sai kauniin sinertävän lilan värityksen. Mun oli määrä olla puoli istuvassa asennossa koko ajan, jotta veri laskisi.. Liikkua sain vessaan vain äärimmäisessä hädässä.. Peiliin en aluksi saanu kattoa, etten järkyttyisi peilikuvaani. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja pakkohan sitä oli katsoa miltä oikeen näytti. No voin sanoa että en ollut kyllä hehkeimmilläni! Lääkkeillä ja levolla saatiin turvotus laskemaan ja silmä pikkuhiljaa auki. Näin päästiin kunnolla katsomaan mikä olisi tilanne. Silmäpohjani vaurioitui, sarveis- ja värikalvo repeytyivät. Lääkkeillä ja tipoilla sitä hoidettiin. En saanut lukea enkä katsoa telkkaria, ettei vasen silmä rasittuisi liikaa. Kun pääsin kotiin oli 1 kk pois koulusta ja edelleen lukukiellossa. Mutta ajan kanssa paranin melkein entiselleni.
Nyt käyn kerran vuodessa silmälääkärillä mittaamassa paineet ja näön. Lääkärit sanoivat että koska silmäpohjani on nyt jo rappeutunut niin minulle tulee kaihi nopeammin kuin ns. tavallisille ihmisille, joilla ikä rappeuttaa. Ennustettiin että 30 vee sattaa alkaa tapahtua kaihiin viittaavaa.. Lääkärit ennustivat myös että oik. silmään saattaa tulla putkinäkö. Näkö siinä on huonontunut, niin on kyllä toisessakin silmässä, mutta oik. taittaa hieman enemmän. Oikea silmä reagoi valoon hitaammin, eli mustuainen ei reagoi valoon niin kuin normaali mustuainen. Muistona tapahtuneesta "kannan" mukanani "kahta mustuaista". Koska väri kalvo repeytyi niin värikalvon alareunassa on kuunsirpin muotoinen "mustuainen". Monet ihmettelevät mikä silmässäni on ja uteliaana sitä kyselevät..ja mun puolesta saakin kysellä..
Siihen päivään tyssäsi myös pesisurani..eli sain aivan kamalan pallokammon. En voi olla läsnä missään missä pallo lentää ilmojen halki..tai ylipäätään mikään ei saa lentää ilmojen halki. Jos telkkarissakin tulee joku ohjelma/mainos missä ruutua päin tulee joku, niin väistän.
Tässä mun tapaturma..

_________________
Rouva 07.07.07
Kaaso 18.10.08


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 16.02.2007 09:50 
Poissa
Palstanhenki
Palstanhenki
Avatar

Liittynyt: 12.10.2004 16:47
Viestit: 477
Paikkakunta: Helsinki
Tuizi: :hug: En osaa sanoa mitään..niin kamala oli sun juttusi.
Olin kokonaan unohtaa tän tarinan.
Me oltiin käymässä perheen kanssa kylässä. Me mentiin veljieni kanssa leikkii heinäpaalien päälle. Mun isoveli käski mun hakea alhaalta nuolen (jousipyssyn). No minähän menin hakemaan ja kipitin alas keskeltä. Mun isoveli sano, et älä mene siitä vaan mee reunasta. Mä pidin pääni tyhmänä. Mä tipuin aikasta korkeelta sementtilattiaan.
Mun veli sit huus perään, et Johanna eihän se ollu mun vika.Mä huusin takasin, ettei ollu. No sit isälle ja muille näyttää kättä. Ja tuttu sano, et se on varmaan murtunut. Noh sit mentiin sairaalaan röntgenkovaukseen. Ja kas kumma mulla oli murtunut käsi 1-2 luuta. Käsi on hyvässä kunnossa tällä hetkellä.

_________________
elokin perhe-elämä

Mie -84, mies -79 ja Piiperöpaapero -04
Muistoissa; Sebi 21.5.2007-1.8.2009


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 16.02.2007 10:08 
Poissa
Kunnia-Amoriini
Kunnia-Amoriini
Avatar

Liittynyt: 13.08.2004 07:46
Viestit: 2538
Paikkakunta: Pori
Olen koko pienen ikäni urheillut, pelannut kesät jalkapalloa ja talvet ringetteä. Pelikentiltä on tullut pieniä kolhuja niin paljon etten jaksa muistaa, ja lopulta polven kunto lopetti "aktiiviuran". Jatkoin kuitenkin sählyn ja kaukalopallon pelaamista työkavereiden (miesten) kanssa. Tosin sekin loppui siihen kun kaukalopallossa tapaturman seurauksena kaularanka murtui, tosin vain niin, että nikamasta irtosi pala. 2 kk meni niskatuen kanssa, eikä niskat koskaan ihan entisenlaiset ole olleet, mutta ihan ok kuitenkin. Siinä vaiheessa vähän huolestui, kun ortopedi sanoi, että halvaantuminenkin tuollaisesta olisi huonossa tapauksessa voinut seurata.


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 16.02.2007 11:32 
Poissa
Palstanhenki
Palstanhenki
Avatar

Liittynyt: 12.10.2004 16:47
Viestit: 477
Paikkakunta: Helsinki
Maika: Onneksi, et halvaantunut. Vaikka tuo oli jo aikasta vaikeeta.

_________________
elokin perhe-elämä

Mie -84, mies -79 ja Piiperöpaapero -04
Muistoissa; Sebi 21.5.2007-1.8.2009


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 16.02.2007 11:38 
Poissa
Ylienkeli
Ylienkeli
Avatar

Liittynyt: 20.09.2005 11:06
Viestit: 1060
mä oon ollut ehkä 5-6 vuotias kun oon jäänyt auton alle. olin ylittämässä meidän pihatietä naapuriin,kun toiselle naapurin sedälle oli tullut vähän kiire palohälyytyksen takia.(oli siis joku palopäivystäjä silloin)
ajoi mun yli ja kiire loppui siihen. tarkastuksissa ei löytynyt vakavempaa kuin lievä aivotärähdys. nyt vanhempana kun alkoi selkä oikkuilemaan niin löytyi vika mikä on luultavasti johdannainen tästä tapaturmasta...


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 16.02.2007 12:39 
Poissa
Rouvasenkeli
Rouvasenkeli

Liittynyt: 02.01.2005 22:58
Viestit: 834
Paikkakunta: Tampere
Huoh... Miä ja mun vanhempi veli ollaan varmaan kunnon säheltäjätpahtuma-magneetteja, oikeesti. Etenkin mulle sattuu vähän väliä jotain pientä sählinkiä. En tiä, onko nyt niiiiiiiiin pahaa käynyt, ei ainakaan samassa mittasuhteessa, kuin mitä te ootte täällä jo kertoneet. Kaikkea lievempiä (ja reippaasti) tosin...

Mitä minä esim...

Lapsena tutuilla keikuin tuolilla ja horjahdin siitä sitten eteenpäin. Ja suoraan teräväkulmaista lasipöytää päin, tuloksena oli haava vasempaan kulmakarvaan. Tikkejä ei voitu pistää, mutta liimattiin tosin se kohta sit kii. Yhä, jos kattoo tarkkaan läheltä, voi nähdä pienen jäljen siinä.

Sit mie oon lyöny (vahingossa) kirveellä jalkaani. Onneksi tästäkin selvittiin vain haavalla... Kun ajattelee, mitä siinäkin ois voinut käydä pahimmassa tapauksessa...

Sit joskus opiskellessa meillä oli semmonen rata-juttu meneillään... Yksi tehtävä oli kävellä 6 metrin korkeudessa lankulla. (Jokainen yksitellen toki.) Mie menin sitten omalla vuorollani, oli kypärät ja turvaköydet. Mie ehdin ottaa pari askelta ja sit... En muista muuta, kuin et mie oon maassa... Olin siis kaatunut ja tippunut ja lyönyt pääni kunnolla lankkuun, jonka takia kaikki meni mustaksi mulla, en muista edes kaatuamista. Ei onneksi käynyt sen pahemmin, toki pieni päänsärky ja huono-olo oli loppupäivän.

Kaatuillahan mä osaan muutenkin: milloin on mennyt nivelsiteet yks ja monta kertaa (kerran oli hiusmurtumakin), oon kaatuillu esim. saunassa ja suihkukopissa (jolloin ihmekyllä, ei käynyt mitään).

Velikin juossu täysillä pihan yhtä ainoota pölkkyä päin, tippunut katolta pari kertaa, muksuna jääny nenästä roikkuun kii ovessa oleviin koukkuihin (oikeesti!) jne...

_________________
TiTu:n sähellyksiä


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 16.02.2007 16:00 
Poissa
Rouvasenkeli
Rouvasenkeli
Avatar

Liittynyt: 18.05.2006 14:51
Viestit: 5381
Paikkakunta: Raisio
Mullekin on jotain pientä tapahtunut tähän ikään mennessä...

Aloitetaan vaikka siitä, että ihan pienenä tyttönä olin kuulemma kurkoittanut pinnasängystä sen verran, että tipahdin sieltä lattialle :oops: Suoraan legojen keskelle ja tietysti loukkasin pääni...

Toinen tarina on sellainen, että isä oli silittämässä pyykkiä ja mä osasin jotakuinkin kontata ja hitusen kävellä. Ihmettelin sitä silitysraudan johtoa, kun liikkui siinä laudalla ja kun isä poistui hetkeksi silityslaudan ääreltä, nin pakkohan sitä oli mennä rautaa repimään johdosta :oops: Ja sieltä se sitten mätkähti mun päähän, kuuma rauta. Mutta ei tapahtumasta jäänyt mitään jälkiä minuun ja rautakin vain onneksi hipoi päätäni :sweat:

Kolmas tarina on sellainen, että pienenä olin saunassa vanhempien kanssa. Kysyin saunan kiukaankivistä, että onko ne kuumia. Vanhemmat sanoivat, että ovat, ja että ei saa koskea. Ihmettelin ,että miten ne voi muka kuumia olla, ihan normaaleilta kiviltä ne näyttävät, joten pakkohan sitä oli kuumaa kiveä koskea. Kuinkas siinä sitten kävikään? Itkuhan siinä tuli, kun kivi oli tosiaan kuuma ja poltti sormia. Mutta enpähän olen sen jälkeen kuumaan kiveen koskenutkaan.

Pienenä, mutta hieman vanhempana, kuin nuo edelliset tarinat, olin istunut puhelinpöydällä ja tipahdin siitä, kun istuin huonosti. Vasen käteni meni pois sijoiltaa, mutta saimme sen kotona jo "paikoilleen", joten käytiin vaan lääkärissä sitä näyttämässä ja siihen laitettiin kantoside.

Sitten olin √§idin kanssa pieness√§ auto-onnettomuudessakin. Ampiainen tuli autoon sis√§lle ja pelk√§sin ihan hirve√§sti. Huusin √§idille, ett√§ aja se pois. √Ąiti huitoi sit√§ ja hetkeksi h√§nen huomionsa tiest√§ meni. Hetken p√§√§st√§ huomasimme olevamme auton kanssa ojassa :shock: Auto j√§i ojaan niin hassusti, ett√§ m√§ p√§√§sin kyll√§ pois autosta, mutta √§iti ei. Menin kotiovelle soittamaan kelloa ja pyyt√§m√§√§n is√§√§ apuu. √Ąidille ja minulle ei k√§ynyt kuinkaan, mutta auto meni lunastukseen. Ja onni oli siin√§kin, ett√§ ei oltu viel√§ kaukana kotoa :sweat: Ja auto j√§i l√§hes tulkoon kotipihalle eik√§ aiheutettu vaaraa varsinaiselle liikenteelle.

Pahin, mitä mun mielestä mulle on sattunut, on se, että 5 luokalla päivää ennen kevätlukukauden päätöstä olin koulun pihalla rekkitangossa yhden ystäväni kanssa. Kiipeilin rekkitangolla tapani mukaan, mutta yhtäkkiä otteeni vain lipsahti ja tipahdin maahan. En tippunut kovin korkealta, mutta sen verran kuitenkin, että käteeni tuli hiusmurtuma. Siinä kaksi ekaa lomaviikkoa menikin pilalle, kun käsi oli paketissa. Mutta en ole sen jälkeen uskaltanut pahemmin minnekään kiipeillä.


√Ąidillenikin on tapaturmia ollut, mutta muistan parhaiten kaksi sellaista tapausta, kun h√§n oli lastenhoitajana ja teki vappumunkkeja. H√§nell√§ oli kuumaa √∂ljy√§ kattilassa, kun oli juuri paistanut munkit. H√§n oli heitt√§m√§ss√§ rasvoja pois ja kattilan p√§√§ll√§ oli kansi. Kansi l√§hti pois kattilan p√§√§lt√§ ja kuumat rasvat lensiv√§t h√§nen k√§delleen. H√§n oli pitk√§√§n sormien takia sairaslomalla. Mit√§√§n ihonvaihdosta h√§nelle ei tehty, mutta kotisairaanhoidossa laitetiin k√§siin aina kerran kaksi viikossa voidetta ja vaihdettiin siteet. Toisella kertaa k√§vi sama juttu, mutta kuuman veden kanssa ja taas tiesi sit√§, ett√§ saikullahan √§iti jonkin aikaa oli, mutta onneksi ei pahempaa sattunut.

_________________
Mitä tehdään kun ei tehdä mitään
-Nalle Puh

Rouvaelämää

Elämän tanssiin mussukan sain 7.7.2007


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 16.02.2007 16:24 
Poissa
Rouvasenkeli
Rouvasenkeli
Avatar

Liittynyt: 21.01.2005 14:29
Viestit: 1943
Paikkakunta: Lappeenranta
Meijän suku on melko tapaturmaherkkää.. Tässä hurjimmat tapaukset:

- √Ąitini odotti isovelje√§ni, ja sai ruokaa laittaessa kiehuvat vedet mahalleen -> poltti j√§ljen sek√§ mahaan, ett√§ mahassa olleen isoveljeni poskeen :shock:

- Isäni ja enoni ovat onnistuneet metsätöissä sahaamaan mottorisahalla polveen.

- Miä mursin keskisormeni, kun nousin 12 vuotiaana pois mopon kyydistä ja liukastuin jäällä, istahdin siis kaatuessani käden päälle :D

- Pikkusiskolla murtui jalkaterä, kun pelasi liikkatunnilla poikien kanssa jotain pallopeliä. Eräs poika oli tallannut jalan päälle melko kovalla voimalla..

- Pikkuveljeni kaatui pienenä poikana kuokka kädessä, jolloin silmäkulma meni pahasti auki. Arpi on nähtävänä kulmakarvan keskellä tänäkin päivänä.

- Kaksi serkkuani ja tätini ovat mällänneet autonsa melko pahasti, onneksi itse kuskeille ei käynyt sen pahemmin, ovat selvinneet säikähdyksillä. Lisäksi pappani on ollut melko pahassa hirvikolarissa, jossa kuskin ja matkustajan pelasti poliisin mukaan vain auton vahva tukirunko.

- Lisäksi on ikävämpi tapaus, josta ei tarkalleen tiedetä, mikä asia johtui mistäkin. Eli kehitysvammainen tätini kaatui viime kesänä portaissa, ja sai myöhemmin aivoverenvuodon, johon kuoli. Varmaa ei siis ole, johtuiko kaatuminen aivoverenvuodosta, vai aivoverenvuoto kaatumisesta :?

_________________
Naimisiin 25.11.2006
Neidit 20.08.2008 ja 29.09.2010


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 16.02.2007 18:27 
Poissa
Kunnia-Amoriini
Kunnia-Amoriini
Avatar

Liittynyt: 13.08.2004 07:46
Viestit: 2538
Paikkakunta: Pori
Tuli noista palovammoista mieleeni serkkuni, joka pienenä kaatoi 10 litraa kiehuvaa vettä päälleen. Ihonsiirrot oli aika isot sen jälkeen.

Ja tämän serkun sisko, eli serkkuni myös, heitti minua tikalla takaraivoon, kun olin pieni. Se tikka jäi sinne pystyyn... :D


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 16.02.2007 23:51 
Poissa
Enkeli
Enkeli

Liittynyt: 28.07.2006 22:14
Viestit: 145
Paikkakunta: vaasa
no kerronpa nyt tässä mun onnettomuuksista...ei nyt mitään isompia mut...

joskus kolmannen luokan jälkeen kesälomalla oltiin menossa kaverin luokse pyörällä, loppumatkasta sit käveltiin pyörien kanssa ku yks mun luokkalainen poika päätti ampua mua jousipyssyllä päähän...vertahan siinä tuli ihan h..tisti, kaveri sitten (fiksuja 9vee kun oltiin) kyyditti mut pyörällä takas kotia. Onneks naapurin rouva (sairaanhoitaja) oli siinä ja katseli ettei siinä ole ku pintahaava, putsaili sen ja vähän lähti tukkaa ympäriltä et sai laitettua perhosteipin siihen...

yläaste aikoina tultiin joltain lomareissulta ja puhelinvastaajassa oli viestiä että mun(ja mun siskon) isä oli kaatunut rappusissa humalassa ja kuollut aivoverenvuotoon kotonaan, ei ollut humalassa tajunnut mennä sairaalaan. (mun vanhemmat siis eronneita ja äidillä minut ja sisko ensimäisestä liitosta ja sitten toiset kaksi lasta nykyisestä liitostaan).

vuosi sen j√§lkeen kun sain ajokortin, niin oltiin siskon kanssa tulossa autolla kaverin luota niin l√§hti auto hallinnasta ja py√∂rittiin sit moottoritien kaistojen yli 360astetta muutaman kerran ja keskikaiteeseen, ku auto pys√§hty niin sit√§ "normi"kaistaa pitkin ajo rekka :shock: sisko sitten nousi autosta,(kun oltiin siin√§ hetki oltu ja varmisteltu et kumpikin on ehj√§) kattomaan miten pahat tuhot tuli...p√§√§s pihalle ja alko huutamaan "IIRA TUU AUTOSTA ULOS, SIELT√Ą VUOTAA JOTAIN PIHALLE, EIKAI SE R√ĄJ√ĄHD√Ą...APUA APUA APUA.." s√§ik√§hdin ihan h..sti ja rupesin avaamaan ovea eik√§ se aukee, toinen edelleen kiljuu pihalla ja auton stereot huutaa t√§ysill√§ runawaytrain-biisi√§, m√∂ngin sit pelk√§√§j√§n puolelta pihalle ja vasta t√§ss√§ vaiheessa tajuan et kannattais varmaan sammuttaa auto :o no onneks sielt√§ ei sitten mit√§√§n bensaa tms valunu pihalle, auton etuosa oli pitkin motaria ja ihmeen kaupalla me kumpikin t√§ysin ehji√§, mulla j√§lkik√§teen l√∂ytyny polvesta vikaa joka todenn√§k√∂isesti siit√§ t√∂rm√§yksest√§ johtuu, mutta ei sen hirveempi√§. Eniten koko tilanteessa s√§ik√§ytti se ett√§ jos oltas parikin sekunttia pidemp√§√§n py√∂ritty kaistojen v√§li√§ niin oltas j√§√§ty sen rekan alle :shock: *huh miten pitk√§ tarina tuli*

viimesin mun kommellus oli kaverin valmistujaisissa, jossa kampesin hame päällä sohvan yli (joka siis oli keskellä lattiaa) ja tulin siitä sitten kuono edellä alas, ite en koko tapahtumaa muista muuta kun sen että olin lähdössä tupakalle ja seuraavaks olin kaverin vessassa vertavuotavana, oi hampaat menny alahuulesta läpi, kävin sitten tikattavana...nolo oli töihin mennä sen jälkeen ku naama ruvella ja huuli turvoksissa :oops: (olin silloin lastensuojelulaitoksessa töissä, onneks vain yövuoroa silloin...ois voinu aika selittely nuorille olla missä iira on naamansa hajottanu)

et tämmösiä mulla, nykyään isoin pelko on ettei mun ukki selviä häihin asti, sillä on pari pahaa veritulppaa ollu täs puolenvuoden sisällä...kuitenkin tosi tärkee ihminen mun elämässä ja haluisin sen sillon olevan paikalla :(

_________________
hell hath no fury like woman scorned
I+K,sinisiä unelmia
häät tulevaisuudessa joskus


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 18.02.2007 15:10 
Poissa
Rouvasenkeli
Rouvasenkeli

Liittynyt: 02.01.2005 22:58
Viestit: 834
Paikkakunta: Tampere
Pitää vissiin jatkaa listaa taas pienellä (ei ihan niin vakavalla)rönyilyllä:
Mie onnistuin perjantaina miun vanhemmilla rönyymään rappusissa. Olin menossa kassin kanssa alakertaan miun huoneeseen. Ja parissa viimisessä askelmassa sit jotenkin liukastuin ja kaatusin toisen jalan päälle ja vielä parin varpaan ylitse. Onneksi ei käynyt mitään sen vakavempaa: toki kipeet on ja kivat mustelmat tuli tuosta :oops:...

_________________
TiTu:n sähellyksiä


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 18.02.2007 17:18 
Poissa
Rouva Palstanhenki
Rouva Palstanhenki
Avatar

Liittynyt: 13.06.2005 21:52
Viestit: 879
Paikkakunta: sweet home
Tulipa vielä mieleeni..

Olin noin 5 vuotias kun oltiin jouluaattona hautausmaalla viem√§ss√§ kynttil√∂it√§ haudoille. Is√§ni sytytti kynttil√§n ja laittoi korkin paikoilleen ja antoi minun laittaa sen maahan. Huomattiin sitten ett√§ korkki oli vinossa ja min√§ sit√§ sitten korjaamaan. Otin kunnolla korkista kiinni, ja se olikin tulikuuma! √Ąkki√§ k√§si lumeen ja voi sit√§ itkua.. L√§√§k√§riss√§ k√§ytiin n√§ytt√§m√§ss√§ k√§mment√§.. palanut oli muttei niin vakavasti. Siteet siihen ja hoito-ohjeet. Muistan kuinka pukille esittelin illalla k√§tt√§ni ja kysyin ett√§ kai silti viel√§ saan lahjoja?! :D

Toinen oli kun olin kanssa jotain 5 vee.. K√§vin seurakunnan p√§iv√§kerhoa vai miksik√§s sit√§ sanotaan.. Siell√§ oli ulko-ovet lasiset puisilla karmeilla.. Oli kotiin l√§hd√∂n aika ja kiireell√§ juoksin ulos k√§si ojossa (ty√∂nt√§m√§ss√§ ovea).. KR√ĄTS meninkin lasioven l√§pi.. Itku siit√§kin ja haavoja k√§teen. Seurakunta t√§ti ja mammani (oli hakemassa mua) putsasivat suurimmat sirut pois ja sitten mentiin l√§√§k√§rille. Tikkej√§ ei onneksi tarvittu!

Alaikäisenä olin kavereiden kanssa ajelemassa autolla kotitiellä.. Pojat siis lainasivat siskonsa autoa.. Hiekkatiellä auto lähtikin heittelehtimään ja suoraan matalaan ojaan ja kalliota päin. Takasivuikkuna oli ainut mikä autossa säilyi ehjänä. Kenellekään ei sattunut pahempaa, pieniä haavoja ja mustelmia vaan. Lasinsiruja löytyi kyllä jokapuolelta..

Viime kesänä mulla meni kylkiluu hiusmurteelle kun yskäsin.. Nauroin vaan äitille että on se kumma että pienenä sattui vaikka mitä, aina olin nurin ja mustelmilla..mutta ikinä ei mikään murtunut. Nyt aikuisena ei tarvitse kuin yskiä niin luut murtuu.. :D

_________________
Rouva 07.07.07
Kaaso 18.10.08


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 19.04.2007 08:57 
mulle on sattunu vaikka mitä...viimeisin oli mökillä menin kumarassa hakemaan puhelintani parven alta pöydältä, siellä on hylly, johon tietysti löin pääni, ja osui kovaa, koska olin kiireellä hakemassa sitä, koska olimme lähdössä....siinä sitten kaatusin sängylle pidellen päätä, ja kirosin kuin turkkilainen itkun seasta....aivotärähdys ja kuhmu oli seurauksena, mutta ei muuta, kun on umpiluuta :D


Yl√∂s Etusivu
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiL√§hetetty: 25.04.2007 16:18 
Poissa
Rouvasenkeli
Rouvasenkeli
Avatar

Liittynyt: 27.06.2006 10:50
Viestit: 222
Paikkakunta: Turku
Oma veljeni syntyi kaksi kuukautta etuajassa, mutta oli silloin vielä muuten terve.Lääkärin hoitovirheen takia hän kärsi hapenpuutteesta ja vammautui.
Lievä cp-vamma hänellä nyt on.Silloin lääkärit sanoivat, että tästä lapsesta tulee melkein täysi kasvis että ei opi puhumaan ja älykkyyttä ei tule olemaan paljon mitään.

Tällä hetkellä kuitenkin veljeni ollessa 14-vuotias hän on yksi parhaista tuntemistani juhlapuhujista. :)

Onhan se hieman itsepäinen ja joissain asioissa huomaa sen miten vamma
vaikuttaa mutta muuten kyllä on loistotyyppi.

Pyörätuolissa istuu ja apuvälineiden kanssa kulkee. En vaihtaisi vaikka saisin 4 tervettä veljeä tilalle.


Yl√∂s Etusivu
 Profiili  
 
N√§yt√§ viestit ajalta:  J√§rjest√§  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 36 viesti√§ ]  Mene sivulle 1, 2  Seuraava

* UKK    * Etsi

Tänään on 24.09.2018 09:48


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 17 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hypp√§√§:  
cron
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com